Olin elämässäni ensimmäistä kertaa noin 120 miljoonan asukkaan Meksikossa 5.-20.1.  https://www.banyantree.com/en/mexico/mayakoba/villas osoittautui hyväksi paikaksi Jukatanin niemimaalla, Karibian meren rannalla. Suurin osa Meksikosta sijaitsee maantieteellisesti Pohjois-Amerikassa. Yhdysvaltain kanssa yhteistä rajaa on yli 3000 kilometriä. Kyseessä on suurin espanjaa äidinkielenään puhuva maa maailmassa. Sukellus Meksikon kulttuuriin kertoo paljon. Mayojen osaaminen ja vaikkapa astrologian taso jo noin 500 vuotta eaa mykistää. Ihmiset olivat ystävällisiä. Palvelu erinomaista. Jukatanin niemimaa on todella kaunis. Jos Kiina lokakuussa avasi silmiä, niin Meksiko tammikuussa jatkoi niiden avautumista. Omin silmin itse nähtynä, koettuna, se on tärkeätä. Ennakkoluulot (jos niitä on) saavat kyytiä.

Meksikosta paluun jälkeen elämä onkin sitten ollut työtä, työtä, työtä. Toisaalta kun sitä tekee hyvien, motivoituneiden, osaavien, ja oikeat arvot omaavien työkavereiden kanssa, on työn tekeminen hienoa asia. Yhdessä mennään vaikka ”läpi vuorien”, jos niin päätetään. Luottamus on kaikkialla sellaista pääomaa, jolla on eksponentiaalista arvoa. Luottamuksen vallitessa myös asioiden hoitaminen on helpompaa, yksinkertaista. Luottamus merkitsee myös läpinäkyvyyttä.

Meksikon matkalla luin kolme kirjaakin, joista olen kirjoittanut Facebook-sivuillani, joten en tässä yhteydessä enää niitä käsittele.

Nukkumaan (yleensä ulkona raittiissa ilmassa päivällä +28 C aurinkoisessa ilmanalassa) meno tapahtui varsin aikaisin, raukeana. Katselin iltaisin vuoteesta CNN Internationalia televisiosta, ja ymmärsin miten tiukkasanaista ja faktapohjaista on Yhdysvaltain nykyisen presidentin tekemisten läpikäynti, arvostelukin. Aiheesta, journalistisin perustein. Me Suomessa vain emme näe ja voi näin ollen ymmärtää kun painotan ilmaisua ”tiukkasanaista”. Hallinnon sulku oli erityisesti esillä jatkuvasti, liittyen Meksikon vastaisen muurin rakentamisen rahoitukseen, jota presidentti vaati vaalilupaustensa lunastamiseksi.

Brexit-äänestyksessä matkan aikana Iso-Britannian parlamentti ei hyväksynyt pääministerin (May) erosopimusta, ja kaikki uutiset pikku hiljaa niitä syvällisemmin ajatellen kertoivat karua kieltä mitä kohti maa eli UK on menossa. Kaaosta. Pääministeri sanoo että uutta kansanäänestystä ei voi suorittaa, sillä se on demokratian ja kansalaisten pettämistä. Asiaa voi tarkastella myös toisella tavalla. Eikö suoritetussa kansanäänestyksessä äänestetty valheista, lupauksista jotka eivät voi tosielämässä toteutua, siis saduista. Olisiko nyt aika äänestää todellisuudesta, siitä mistä on kyse? Kun seuraa demokratian mallimaana oikeuteutusti pidetyn Iso-Britannian brexit-teatteria, ei voi kuin sisällään ”itkeä”. Miten tällaiseen on voitu tulla? Edellinen pääministeri (Cameron) itsensä, ja osin oman puolueensa, asemaa turvatakseen avasi tuon ”Pandoran lippaan” tapaisen kansanäänestyksen. Siis henkilö- ja puoluepoliittisin syin. ”Oma etu ensin, yhteinen etu sitten myöhemmin, jos silloinkaan”. Säälittävää. Ja niin väärin demokratiaa ajatellen.

Kun Iso-Britannian opposition eli käytännössä Työväenpuolueen (Labour) johtaja (Corbyn) tuntuu olevan vanhalta luokkakantaiselta Marx-planeetalta (kaikki kunnia historiassa väärin ymmärretylle, tai käytetylle sekä sovelletulle Marxille!), niin brexit-pasmat ovat häneltäkin täysin hakusessa. Tuntuu että hän kulkee johtamansa puolueen kannattajien vastavirtaan. Tulee todella ikävä väärin valitun Irak-operaation kaatamaa Tony Blairia, joka oli sentään todella eurooppalainen kosmopoliitti. ”Time will tell” sopii nyt tähän hetkeen.

Moni ajatteleva ja minun kovasti arvostama ystäväni, jotka varmasti ovat demokratian puolustajia ja ritareita henkeen ja vereen, ovat viimeistään nyt brexitin myötä alkaneet kääntyä kansanäänestysten vastustajiksi. Syy on yksinkertainen. Asiat ovat monimutkaistuneet nykymaailmassa. Kun valitsemme edustajiamme demokraattisiin elimiin, niin heillähän on ja pitääkin olla aikaa paneutua asiohin (tapahtuuko näin kaikkien kohdalla onkin sitten jo toinen juttu), samoin kuin kuunnella kaikki mahdolliset parhaat asiantuntijat, erilaisine tulokulmineen ja mielipiteineen. On aivan kohtuutonta että ”mökin mummolta” tai minulta kysytään sitten nopeasti mielipidettä johonkin itse asiassa monimutkaiseen asiaan. Tällöin populistit näkevät tilaisuutensa, puhua suomeksi sanottuna ”paskaa”, ja kohota itse päättäviin asemiin.

Suomeen Meksikosta palattua silmille paukahtivat meidän kotimaan todella pienet ongelmat globaalia kuvaa ajatellen. Lähestyvät eduskuntavaalit kylläkin sähköistävät poliittisen elämän. Vanhusten hoitopalveluista mekkalointi on esimerkki siitä mistä todella on kyse. Ei niinkään vanhuksista, joiden hoidosta on kyse, vaan omasta ja oman puolueen eduskuntapaikoista. Keskustelun taso on kuvottavaa, usein ala-arvoista. Valta ja siihen pyrkiminen on itseisarvo. Valitettavasti.

***

Tätä blogia lumisen ja vitivalkoisen helmikuun iltapäivässä Suur-Saimaan rannalla kirjoittaen, luonnon hienouden ja rauhan ympäröimänä, täytyy kuitenkin todeta että elämä on myös sellaista joksi sen itse kokee. Ja kaikki lähtee siitä tunteeko ihminen itsensä niin hyvässä kuin pahassa. Samalla itsensä hyväksyen ja vähän rakastaenkin. Jos ei osaa rakastaa itseään, niin ei osaa rakastaa kanssaihmisiäkään. Niin yksinkertaista se on.
***

”Tosi onni on kyllä halpa, mutta miten kalliin hinnan maksammekaan sen väärennöksistä.”  – Hosea Ballou