Olin 5.-15.10.18 Guangzhoussa, Kiinan 14 miljoonan asukkaan modernissa suurkaupungissa. Finnairin suorat lennot (lentoaika noin 10 tuntia) ja hotellina Sofitel Guangzhou Sunrich antoivat matkalle hyvät peruspuitteet. Kiinalaiset ystävämme mahdollistivat meille neljälle matkalaiselle pääsyn sisälle paikalliseen kulttuuriin, lähtien teen merkittävyydestä, kaupungissa ollen Aasian suurin teemarkkina, todennäköisesti koko maailman. Merkittävimmät nähtävyydetkin käytiin lävitse, kuten Baiyun vuori, Canton Tower, Shangxiajiun kävelykatu, Chen Clan Ancestrall Hall, Shamian saari, Redtory Art & Design Factory, Guangdong Museum ja paljon muutakin. Kiinalaiseen gastronomiaankin paneuduttiin, muistaen että kiinalainen keittiö ranskalaisen ja venäläisen kanssa muodostavat maailman kolme peruskeittiötä.

Hyvä ja uudenakainen autokanta hybrideineen, sähköpolkupyörät ja -mopot, liikenteen kameravalvonta ja rauhallinen sujuvuus, ihmisten ystävällisyys, tyylikkäät ja hyvävalikoimaiset kaupat ja ostoskeskukset, teknologian kehittyneisyys mobiilimaksuineen, kaikki tekivät vaikutuksen. Kiina näyttää todella olevan kovalla kehitysuralla. Ennen 1850-luvulla tapahtunutta sisään päin kääntymistään Kiinan elintaso oli yhteen menoon yli 300 vuotta Eurooppaa selkeästi korkeampi. Nyt maasta on jo tullut ostovoimalla mitattuna maailman merkittävin. On hyvä avartaa maailmaa ja kuvaa siitä omin silmin tarkastellen. Se laittaa ajattelemaan.

Matkalla luin Yuval Noah Hararin uusinta kirjaa ”21 oppituntia maailman tilasta” jossa hän jo tutuksi tulleella tyylillään paneutuu maailman tämän hetken suurimpiin ongelmiin. Kirjassa pohditaan, mitä maailmassa tapahtuu tällä hetkellä ja mikä näiden tapahtumien perimmäinen merkitys on. Maailmasa, joka on täynnä tarpeetonta tietoa, selkeys on valtaa. Erinomaista tajunnanräjäyttämistä, eli en voi kuin suositella kirjan lukemista. Maailmassa myös tarvitaan globaalia yhteistyötä. Muuten olemme tuhon omia.

Onnistuneelta ja mielenkiintoiselta Kiinan matkalta oli mukava taas palata kotiin. Mutta kun aloin seurata kotimaista mediaa en voinut muuta kuin järkyttyä. Vaalilaukka oli taas lähtenyt liikkeelle. Seuraavat eduskuntavaalit ja niissä valtaan pääsy tuntuivat ja tuntuvat olevan pääasia, eivät tulokset, ja mikä tärkeintä, kehitys tulevaisuutta ajatellen. Kuinka meillä vain jahkataan ja riidellään. Aivan toisarvoisista asioista. Siinä samalla poliitikot ja etujärjestöihmiset, ammattiliitot etunenässä, tekevät koko demokraattiselle järjestelmällemme karhunpalveluksen. ”Ei voi vähempää kiinnostaa” nostaa kohta päätään yhteisten asioidemme osalla. Ja tipahdamme maailman kehityksestä. Ja mitä sillä vallalla lopulta tekee, jos ei ole käytännössä enää mistä päättää! Jotakin kertoo se että soteuudistusta, jonka välttämättömyyden jokainen kyllä tunnustaa, on jo tehty kolmella eri halituskaudella eli 10 vuotta. Hävettää! Hävetkää poliittiset ja etujärjestöpäättäjät! Vallan kolmijako-opin mukaan muuten toimivassa demokratiassa valta kuuluu parlamentti- eli eduskuntavaaleissa valituille 200 kansanedustajalle, ja toimeenpanovalta eduskunnan valitsemalla maan hallitukselle. Tai ainakin näin sen kuuluisi olla …

Yrittäen kuitenkin nauttia syksyn ajoittaisesta kauneudesta, kirjallisuudesta, liikunnasta, musiikista, läheisistä ihmisistä, gastronomiasta ja työn tekemisestä.