Pertti Vanhasesta soteen ja sosiaaliturvaan, Vapun kynnyksellä (9.)
”Halusin aina tehdä isompia juttuja” (HS 25.4.) eli toimittaja Kari Räisäsen tekemä haastattelu Pertti Vanhasesta oli mukavaa luettavaa aamukahvipöydässä kotona, ennen töihin lähtöä. Miksi? Siinä on luonnollinen kysymys. Moni tuttuni oli jutun lukenut, mikä selvisi minulle myöhemmin. Itselleni 1962 Kerimäen Toroppalassa, nykyään Savonlinnaan kuuluvassa noin 300 asukkaan kylässä, Pertti Vanhanen on tuttu vuosien takaa. Olemme toimineet yhteistyössä ”nuorina poikina” liike-elämässä niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Yhteinen nimittäjä löytyi jo edesmenneen kiinteistöneuvos Raimo Vauhkosen kautta. Pertin kanssa tapasimme viime vuonna viimeksi hänen nykyisessä kotikaupungissaan Lontoossa, jossa Pertti tarjosi minulle ja vaimolleni Elenalle lounaan, kun ensin olimme vierailleet sikäläisessä pubissa.
En voi muuta kuin olla hyvilläni että jääkiekkoa (SaPKo ja FoPS) pelannut kaverini on kohonnut urallaan Aberdeen Standard -sijoitusyhtiön globaaliksi kiinteistösijoitusjohtajaksi. Kun Pertin tavoitteena on kasvattaa uuden yhtiön (Aberdeen ja sijoitusalan jätti Standard Life yhdistyivät vuosi sitten) kiinteistösijoitusten arvo sataan miljardiin vuoteen 2025 mennessä, riittää Pertillä positiivista työhaastetta ja -sarkaa.
Puolitoistasivuisessa hyvässä haastattelussa nyt 56-vuotias Pertti toteaa: ”halusin aina tehdä isompia juttuja. Olen myös ollut pienestä pojasta asti puuhakas”. Jääkiekko on asia jota kautta Perttiä voi myös ymmärtää, nyt jo viisi vuotta lontoolaisena veronmaksajana elänyttä kiinteistöalan ammattilaista. On hienoa nähdä tuttujen kavereiden menestyvän. Omalla osaamisellaan ja elämäntyylillään.
***
Sote ja maakuntauudistus on jälleen ”loppusuoralla”. Juhannukseen mennessä pitäisi meidän kansalaisten tietää toteutuvatko nämä uudistukset, osa niistä, vai eivätkö toteudu. Kohta lähes kaksi hallituskautta on uudistuksia yritetty saada aikaiseksi. Mitä se kertoo poliittisesta päätöksentekokyvystämme? Haloo poliitikot!
Samalla meidän on syytä muistaa että melkein joka kuudes suomalainen saa asumistukea. Kun tuohon kytketään vuokra-asuminen ja siihen liittyvä rakentaminen, ollaan sellaisessa viidakossa, että oikein kukaan ei uskalla laittaa näppejään asiaan, peläten että koko käsi palaa samalla. Olen itsekin kirjoittanut asiasta Suomen Kiinteistölehden digilehdessä. Ketkä järjestelmän ovat luoneet, heidän pitää pystyä asialle myös jotakin tekemään. Siis poliittisten päättäjiemme. Asia tietysti liittyy myös koko sosiaaliturvaan ja sen osalla oleviin tulevaisuuden haasteisiin. Mieleeni tulee nuorliberaalikaverini (nykyisin Vihreät) Osmo Soininvaaran yhdessä Osmo Lampisen kanssa kirjoittama ”Suomi 1980-luvulla” kirja, jossa kansalaispalkka esiteltiin ytimekkäästi. Taisin muuten itse tuomia tuolloin Liberaalisen Nuorisoliiton pääsihteerinä Helsingissä, työpaikan sijaitessa Helsingin Fredrikinkadulla. Kirja ilmestyi 1970-luvun lopulla. Siis lähes 50 vuotta sitten! Hitaita ovat muutosten tiet!
***
”Kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Me vain tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa, ettemme näe sitä toista, joka meille on auennut.”
– Helen Keller